IIK!
Mietin kauan uskallanko ostaa tämän, että tuleeko sitten tehtyä. Mutta sitten sain tsemppikaverin, joka tulee auttamaan treenien kanssa. Eli itselle jää vain ruokapuolesta huolehtiminen, joka voi ollakin se vaikein puoli! Olen nimittäin kauhea sokerihiiri, pitäisi vain yrittää pysyä erossa kokonaan suklaasta ja herkuista.
Mutta nyt kyllä motivaatio lähti nousuun! Ehkä tämä tästä.
Plussana vielä se, että tämä alkaa vasta meidän tuparien jälkeen, jotka on herkuttomien painajaiset.. Ja sekin, että silloin kun tämä alkaa tuo avomies ei ole täällä häiritsemässä ja pystyn keskittymään vain tähän. JES! MINÄ ONNISTUN TÄSSÄ! Tästä on nousu vain ylöspäin. :)
Sitten kuulumisiin, tänään leivoin omenakaurapaistosta meidän vieraille alunperin, mutta sainkin viestin etteivät pääsekään paikalle. Kyllähän se hiukan harmitti, mutta täytyy ymmärtää kun kaverini viettää loppuraskauttaan nyt. Ehkä nähdään enemmän sitten kun pikku pallero on syntynyt! Ja jotain hyvää tässäkin oli, saatiin siivottua koko asunto vihdoin ja tiskattua! Eli ei haitannut sitten lopulta enää niinkään paljoa kun ajatteli positiivisesti asiaa. Ensi kerralla sitten. :)
Tämän hetkinen rahatilanne ei ole niin hyvällä mallilla, että voisin jatkaa Vahvempi minä-valmennusta. Pidin siitä kuitenkin, joten ehkä sitten jos se alkaa uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti